Valtuuston puheenjohtaja Timo Rajalan puhe Näkymä 2009 Ympäristötaidenäyttelyn avajaisissa 4.7.2009

Heinäkuun alkua hyvät naiset ja herrat,

Ympäristötaidenäyttely Näkymä on ottanut ja ansainnut paikkansa eräänä Toijalan ja sittemmin Akaan parhaista kesätapahtumista.  Seitsemännen kerran olemme aloittamassa tänään ja melkoisen suurella joukolla. Onhan taiteilijoita mukana peräti 29 ja teoksia 20.

Toista vuotta Näkymä levittäytyy myös Akaan Viialaan Haihunkosken maisemiin , jonne ympäristötaide luontuu erinomaisesti.  Niin se toki luontuu tänne Nahkialanjärvenkin maisemaan.  

Samalla voi mainita, että yksi teos on paikallisen Osuuskaupan seinustalla. Sopii hyvin. Ja samalla voi mainita senkin, että kirjastossa on näyttely ja täällä järven rannassa koko heinäkuun ajan voi kuulla iltasatuja luettuna. Postikortit kulkevat kädestä käteen. Kohta jatkamme lasten konsertilla. Näkymä siis kokoaa taiteentekijöitä yhteen. Ilmaisu monipuolistuu.

VESISTÄ SEN VERRAN:  Akaa-Aqua-Ahuatz-Vesi:

Akaa-nimen etymologiahan periytyy muinaisgermaaniseen ahuatz- sanaan, jota vain vähän muunnellen voi sovittaa latinankielen aqua-sanaan. Vettä se kuitenkin merkitsee ja niin täällä Toijalassa kuin Viialassakin vesi on Näkymätaidenäyttelyn olennainen puite, keskeinen ympäristötekijä, tila.

Avointa - perinteistä

Tämänkertaisen Näkymän yhtenä piirteenä on avoimuus. Kaikki halukkaat ovat päässeet mukaan ja onkin sanottu, että täkäläinen yhteisöllisyys näyttäytyy juuri näissä Näkymän näkymissä, näissä teoksissa. Toisaalta 7. kerta oikeuttaa jo puhumaan perinteestä. Arvokas näkökulma sekin.

Näen jo nyt edessäni Kylmäkosken Myllyn maisemat, joihin ympäristötaide voi asettua erinomaisesti. Viimeistään 2012 Näkymä on sielläkin 9-tietä kulkevien ihailtavissa. Kuntaliitos vireyttää jo ennestään virkeää kylmäkoskelaista kesäelämää entisestään. Ei ole kyse vain uskosta, vaan tahdosta.

Aitoa akaalaisuutta kuvastanee idea köydenvedosta. Jos olen oikein ymmärtänyt, taiteilijat ovat ristineet ”joukkueensa” tai puolensa vastarannankiiskeiksi… Nimellä ei liene väliä, mutta Näkymä mielestäni silittää kyllä myötävillaan. Se tuo iloa ja väriä maisemaan ja mieliin.

Paikka merkitsee

Näyttelyn kuraattori Eero Yli-Vakkuri on useassa yhteydessä korostanut ympäristötaiteen paikkasidonnaisuutta. ”Työt tulevat parhaiten ymmärretyiksi juuri niissä paikoissa, joihin ne on pystytetty ja juuri tässä ajassa. ”

Siksi kannattaakin ottaa joka kerta hieman laajempi näkymä ja tutkailla ympäristöä, jossa teos on. Avartaa näkymää varmasti.

Paikat ja ympäristöt muuttuvat - Aika muuttuu varmasti. Niinpä ympäristötaide voi olla aikansa kuva – historiasta kertova teos tai kohde - tai soveltua paikkaansa ajattomasti. Se on katsojan silmästä ja avoimuudesta riippuvaa -  ajattelusta, vuorovaikutuksesta kumpuavaa. Tulkinnoille ja mielentiloille on avaruutta ja tilaa. Taide luo terveyttä.

Eilen vakoilin hieman ympäristöjä. Palaneessa teollisuuskiinteistössä paikka korostuu entisestään – kaikki ne ihanat romut, mutta myös hiiltyneet ovenkarmit. Ja sen keskellä elämä jatkuu. Jokainen teos – ja sanon nyt jokainen teos – istuu paikalleen, on harkittu teko, harkittu teos. Kiitos.

Hyvät ystävät – taide puhuttelee ja virittelee - Eräs huomio

Eräänä päivänä – muutama viikko sitten – kuljin Nahkialanjärven rantaa – tästä katsoen toiselt’ pualelt’ jokke’. Siellä on Tuula Vuokolan Kivinen Tie-teos. Katselin hyvinhoidettua ympäristöä -  nurmikko leikattuna aurinkoa ilmassa.

Totesin polun ruohottuneen. Se toi mieleeni omanlaisensa ajan kuvan Suomessa. Kun koko maata katsoo, monet polut ovat ruohottuneet ja mökit ja asumukset tyhjentyneet! Kylätie on hiljainen. Suomi autioituu reunoiltaan – Pohjoisessa ja Idässä – ainakin talvisin.

Muistelin myös aikaa maalla Urjalassa 40 vuotta sitten. Olen Urjalasta syntyisin ja perin ylpeä pentinkulmalaisista juuristani. Lapsia oli silloin joka talossa ja kesällä vilkasta. Kesälomalaisia oli monin verroin. Illat venyivät pallopeleissä -  taisivat siinä jo vähän puskatkin kuhista – en minä, mutta pojat… Ei ollut internettejä eikä facebookkeja. Elettiin rikasta elämää suht’ pienellä rahalla! Tai rahatta!

Eilen illalla kävin uudestaan. Olin suorastaan yllättynyt, kun kivinen tie oli tuunattu, kohennettu, loistokunnossa: ajattelin;  se se on … sen täytyy olla Akaan tie, kivinen, mutta komea!

Siten siis: Akaa sijaitsee kasvavalla ja kehittyvällä, loistavalla paikalla Tampereen ja Hämeenlinnan puolivälissä. Tänne on helppo tulla – ja tänne voi jäädä asumaan. Kaavoitettuja tontteja piirretään kaiken aikaa, kunnallistekniikalla on kysyntää. Asuinympäristöjä ajatellen: Näkymissä löytyy!

Hyvät taiteen ystävät, on kiitoksen aika;

Akaan kaupunki on mukana tapahtuman järjestelyissä. Akaa tarvitsee Näkymänsä. Akaa tarvitsee Näkymänsä. Akaa tarvitsee Näkymänsä.

Jatkossakin on pidettävä huolta siitä, että kaupungin panos ei ainakaan heikkenisi. Tapahtumaa pitää kehittää ja uudistaa –toki perinteitä kunnioittaen. En tiedä, miten on ajateltu jatkosta – ja onko mitenkään – mutta soisin mielelläni esimerkiksi lastenkulttuurin näkyvän vieläkin paremmin Näkymäyhteydessä. Lisää musiikkia – moni-ilmeistä ilmaisua.  Ajatus Suomen Satumaasta elää edelleen.

Kiitän jo tässä vaiheessa lämpimästi taitelijoita ja heitä ohjannutta kuraattori Eero  Yli-Vakkuria Akaan hyväksi tekemästänne työstä. Samalla kiitän kaikkia niitä tahoja, - yhdistyksiä – yrityksiä – yksityisiä kansalaisia - jotka tavalla tai toisella ovat mahdollistamassa tätä tapahtumaa. Kaikenlainen materiaalinen ja taloudellinen apu tai henkinen tuki ovat yhteiseksi hyväksi.

Nautitaan taiteesta – nautitaan Näkymistä! Tuodaan tututkin!

JULISTAN NÄKYMÄ 2009 NÄYTTELYN AVATUKSI.