Onko kunnallispolitiikalla tulevaisuutta?

Suomalainen paikallishallinto nojaa vahvasti kunnallisen itsehallintoon. Se tarkoittaa kansalaisten elämää koskettavien asioitten päätösvallan säätämistä paikallisten toimielimien tehtäväksi. Kunnallisella itsehallinnolla perustellaan usein kuntaliitoksia vastustavia kannanottoja ja mielipiteitä. Kunnallinen itsehallinto ei sinällään ota kantaa kuntien oikeaan määrään. Sitä ei ole missään määrätty saati säädetty. Ratkaisu on aina poliittinen.

Kuntien tuloista valtaosa kertyy verotuloina. Veroprosenteista kunnat voivat päättää suhteellisen vapaasti. Suhde valtioon on keskeinen. Valtio asettaa kunnille tehtäviä. Valtionosuuslain-säädännön kautta isoveli voi käytännössä ohjailla kuntien toimintaa. Paikalliset päättäjät ovatkin usein puun ja kuoren välissä. Miten revetä kaikkeen talouden liikkumavaran kavetessa ja vaatimusten kasvaessa? Kun pitääkin karsia ja priorisoida eikä vain jakaa, mikä neuvoksi? Odotukset julkista toimijaa – kotikuntaa ja valtiota – kohtaan kasvavat, kun taantuma iskee. Yhteiskuntavastuuta huudetaan apuun. Omatoimisuudella ja omavastuisuudella voidaan kuitenkin monta asiaa hoitaa ilman, että yhteiskunta enemmälti osallistuisi. Se on aina ollut suomalaisuuden kantava peruspiirre.

Jos nykyisen kaltaista järjestelmää ei olisi, mikä olisi vaihtoehto? Kysymys on vaikea. Nyt ja tulevaisuudessa suomalainen päätöksentekojärjestelmä nojautuu paikallisuuteen. Viestit työmarkkinoilta kertovat, että paikallinen sopiminen saa yhä enemmän jalansijaa. Ja vaikka kaikessa maapalloistummekin, uskon, että lähiasiat ovat vielä kovassa nousussa ja pop. Lähipalvelut – lähiruoka - paljon manattu uudenlainen yhteisöllisyys. Samaan sarjaan kuuluu läheinen päätöksentekojärjestelmäkin.

On todennäköistä, että tulevaisuudessa kunnat hankkivat palveluita yksityisiltä markkinoilta nykyistä enemmän. Lautakuntien tilalle saattaa tulla laatua valvovia johtokuntia tai vastaavia demokratiaelimiä, jossa tarvitaan tavallisten palvelujen käyttäjien arkista järkeä. Virkamiesten roolissa korostuu ostajaosaaminen.

Edustuksellinen demokratia – vaalit – tuskin katoavat kartalta. On jopa ilmeistä, että perinteiset äänestystavat pitävät hyvin pintansa sähköisen äänestyksen epäonnistuttua kokeilupaikkakunnilla mm. Vihdissä.

90 vuotta täyttävä Kokoomus on menestynyt hyvin viimeaikaisissa kunta- ja eduskuntavaaleissa. Yksitoista paikkaa valtuustossa ja vankka edustus lautakunnissa antaa mahdollisuuden osallistua kotikaupungin kehittämiseen ja sen arkiseen päätöksentekoon. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman kansan kannatusta. Se meidän luottamushenkilöiden pitää jokaisessa käänteessä pitää mielessä. Luottamus on ansaittava kerta toisensa jälkeen.

Poliittisten ryhmien välinen yhteistyö on kehittynyt Akaassa myönteiseen suuntaan. Vastuullisten ryhmien yhteispeli onkin ratkaisevan tärkeää, jotta onnistumme sekä viemään nykyistä Akaata eteenpäin että solmimaan toimivia liitossopimuksia. Saneleminen ei onnistu – ei puolin eikä toisin.

Poliittisissa järjestöissä toimivat henkilöt ikääntyvät. Uusia aktiivisia kansalaisia on tullut mukaan, mutta lisää kaivataan.  Kokoomus tarjoaa hyvän viitekehyksen yhteisistä asioista kiinnostuneille. Meidän on yhdessä huolehdittava siitä, että virtausta tapahtuu. Se on ajan henki muutoinkin. Yhdeksänkymmentävuotiaskin voi mennä sata lasissa katse eteenpäin tulevaisuuteen suunnattuna. Taustapeiliin vilkuiltaessa katsotaan taaksejäävään.

Työ paremman maailman puolesta jatkuu. Kunnallispolitiikalla on siten tulevaisuutta. Toivon, että päättäjillä olisi kykyä keskittyä talouden ja toiminnan keskeisiin linjauksiin sekä kykyä ymmärtää muuttuvien palvelutarpeiden ydinsisältö. Se merkitsee rakentavaa suhtautumista kaupungin henkilökuntaan, jotka eivät suinkaan ole rasitteita, riesoja ja rahantuhlaajia. Kuntapalveluiden paras tulos syntyy ihmistyönä – päiväkodeissa, kouluissa, terveydenhuollossa, virastoissa, tekniikan saroilla, kirjastoissa ja kaikissa noissa.

Satasta kohti!

Timo Rajala